Viikko taas vierähti etten ehtiny avaan konetta ollenkaan. Selvisin kunnialla 6 päivän työputken ja nyt viettelen ansaittua vapaapäivää, joita oli yksi (1) kappale mulle siunaantunut. Aattelin et tuun vihdoin julkaseen viimeset kuvat mun lomalta, vaikka nää kuvat olikin hautautunu pariks viikkoo tänne koneen syövereihin.
Juhannuksen jälkeen siirryttiin tosiaan Ouluun, tai tarkemmin sanottuna Liminkaan, pariks viikkoo musiikkileirille. Nää leirit on erittäin jees tapa viettää kesälomaa (jos semmonen on), koska leirillä tulee huomaamatta pidettyä soittokuntoa yllä ja kehitystä tapahtuu miljoona kertaa nopeemmin kun talvella. Aattelin kans et voisin muutenkin postailla tästä aiheesta, koska tuntuu et klassinen musiikki on nykyään monille jollain tapaa puuduttavaa tai pelottavaa. Johtuu varmaan siitä että kyseinen taiteenlaji on melko marginaaliin ajettu nykyisin, etenkin nuorten keskuudessa.
Mutta oikeestihan klasaritouhut on maailman parasta ajanvietettä! Leiriaamut alkoi meillä klo 9 orkesterilla, jota kesti sinne 12.30 asti. Heräämiset oli välillä tuskaa, mutta nopeesti tuolla aina heräili kahvin ja soittamisen voimin. En tiedä onko mitään siistimpää fiilistä, kuin olla keskellä sinfoniaorkesteria ja kuunnella kaikkia niitä lukuisia erilaisia ääniä mitä ympäriltä kuuluu. Semmosta fiilistä ei vaan voi toteuttaa yhtään millään muulla musiikilla.
Välillä oli tosin vähän puuduttavaa kun oli pitkiä taukoja. Soitettiin Sibeliuksen 6. sinfoniaa, jonka alussa tais olla jotain 140 tahtia taukoa bassoilla. Onneks ilme kirkastu kun päästiin soittaan.
Leiripäiviin kuuluu kans yks soittotunti, ja sen lisäks omatoimista harjottelua ois hyvä harrastaa mahdollisimman paljon. Joku 6h tulis siis vähintään soittaa päivässä (leireillä). Tietty kaikki muutkin haluaa harjotella, joten noi harjoitustilat oli välillä vähän kortilla ja mää ahtauduin aina tonne tuulikaappiin :') Oon muutenkin tosi surkea harjoittelija, ja sen takia oonkin huomannu et soittotunnit on mulle kaiken a ja o. Tarvin jonkun potkimaan perseelle ja kertoon mulle et mitä mun pitää harjoitella/soittaa. Yksin puurtaminen on jotenkin niin tylsää, mut tietty sitäkin on pakko harrastaa. Mut sen takia klassinen on myös se mun juttu, kun on selvät sävelet (hehheh), ja omaa edistymistä on helppo seurata. Aina on myös joku tavoite näköpiirissä, yleensä tutkinto tai vaihtoehtoisesti haastava konsertti, ja edistyminen ja harjoittelu tulee kuin itsestään.
Myös esiintymiset ja konsertit kuuluu leirielämään. Lähes joka ilta on konsertti, joko opettajien tai oppilaiden. Määkin olin soittamassa viimeisessä oppilaskonsertissa, ja esiintyminen tais mennä aikalailla nappiin :)
Leirin päättää aina viimeisenä iltana sinfoniaorkesterin oma konsertti, ja viimeisenä aamuna kaikkien leiriorkesterien yhteinen konsertti. Kummatkin meni meidän osalta hyvin :)
Ja mun mielestä tietysti yks parhaita juttuja klassisessa on se, että saa laittaa hienot vaatteet konserttiin :') Jos esiintymisasun pitää olla juhlava, laitan ton äitini vanhan iltapuvun, joka on aivan ihana mun mielestä ja muutkin on sitä kehunu. Pitäis vaan lyhentää tota hieman. Leirin aikana tutustuin myös tohon bassoon, josta tulikin mulle uus soitin ja tossa se nyt nojaa jääkaappia vasten. Sain myös uuden jousen, ja oon nyt ihan fiiliksissä näistä uusista kamoista. Ihanaa et on vihdoin kunnon vehkeet. Ja uusi siis tässä tapauksessa tarkoittaa vanhaa, toi mun "uus" basso on rakennettu Tsekeissä vuonna 1976, ja jousikin on vanha. Parhaat on.
Niin ja vaikka leirillä väsyttikin, välillä piti keksiä jotain muutakin aktiviteettia ettei kaikki oo vaan yhtä bassoa. Yks ilta käytiin Pannussa syömässä ja otin ton chèvre-salaatin. Oon joskus aiemminkin muistaakseni syöny tota ja toi on niiiin hyvää. Harmi et muuten tuntu et Pannussa on hieman taso laskenu.
Välillä oli tosin vähän puuduttavaa kun oli pitkiä taukoja. Soitettiin Sibeliuksen 6. sinfoniaa, jonka alussa tais olla jotain 140 tahtia taukoa bassoilla. Onneks ilme kirkastu kun päästiin soittaan.
Leiripäiviin kuuluu kans yks soittotunti, ja sen lisäks omatoimista harjottelua ois hyvä harrastaa mahdollisimman paljon. Joku 6h tulis siis vähintään soittaa päivässä (leireillä). Tietty kaikki muutkin haluaa harjotella, joten noi harjoitustilat oli välillä vähän kortilla ja mää ahtauduin aina tonne tuulikaappiin :') Oon muutenkin tosi surkea harjoittelija, ja sen takia oonkin huomannu et soittotunnit on mulle kaiken a ja o. Tarvin jonkun potkimaan perseelle ja kertoon mulle et mitä mun pitää harjoitella/soittaa. Yksin puurtaminen on jotenkin niin tylsää, mut tietty sitäkin on pakko harrastaa. Mut sen takia klassinen on myös se mun juttu, kun on selvät sävelet (hehheh), ja omaa edistymistä on helppo seurata. Aina on myös joku tavoite näköpiirissä, yleensä tutkinto tai vaihtoehtoisesti haastava konsertti, ja edistyminen ja harjoittelu tulee kuin itsestään.
Myös esiintymiset ja konsertit kuuluu leirielämään. Lähes joka ilta on konsertti, joko opettajien tai oppilaiden. Määkin olin soittamassa viimeisessä oppilaskonsertissa, ja esiintyminen tais mennä aikalailla nappiin :)
Leirin päättää aina viimeisenä iltana sinfoniaorkesterin oma konsertti, ja viimeisenä aamuna kaikkien leiriorkesterien yhteinen konsertti. Kummatkin meni meidän osalta hyvin :)
Ja mun mielestä tietysti yks parhaita juttuja klassisessa on se, että saa laittaa hienot vaatteet konserttiin :') Jos esiintymisasun pitää olla juhlava, laitan ton äitini vanhan iltapuvun, joka on aivan ihana mun mielestä ja muutkin on sitä kehunu. Pitäis vaan lyhentää tota hieman. Leirin aikana tutustuin myös tohon bassoon, josta tulikin mulle uus soitin ja tossa se nyt nojaa jääkaappia vasten. Sain myös uuden jousen, ja oon nyt ihan fiiliksissä näistä uusista kamoista. Ihanaa et on vihdoin kunnon vehkeet. Ja uusi siis tässä tapauksessa tarkoittaa vanhaa, toi mun "uus" basso on rakennettu Tsekeissä vuonna 1976, ja jousikin on vanha. Parhaat on.
Niin ja vaikka leirillä väsyttikin, välillä piti keksiä jotain muutakin aktiviteettia ettei kaikki oo vaan yhtä bassoa. Yks ilta käytiin Pannussa syömässä ja otin ton chèvre-salaatin. Oon joskus aiemminkin muistaakseni syöny tota ja toi on niiiin hyvää. Harmi et muuten tuntu et Pannussa on hieman taso laskenu.
Parina iltana ehdin myös näkeen kavereita, ja käytiin muutamalla. Mulla olikin jo ikävä Never Grow Oldia. Vaikka kyllä Oulun baareissa on niin suolaset hinnat että hirvittää.
Muita leirifiiliksiä vielä tällee kollaasina. Sinfoniaorkesterin säännöt, jotka ilmesty yks aamu harjotussalin oveen. Lahja hyvän ystäväpariskunnan vauvalle. Noi pienet vaatteet ja kengät oli mun mielestä niin söpöt. Learning from the master. Uus rakas ♥.
Leiri loppu tosiaan perjantaina 4.7., ja lähdettiin melkeen heti konsertin jälkeen ajeleen Haaparantaan.
E ei ollu koskaan käyny Haaparannassa, ja omastakin reissusta oli vierähtäny jo muutama vuosi. Oli siis aikakin mennä katteleen maisemia Ruotsiin. Musta on kiva pörrätä tuolla Haaparannan keskustassa. Mun mielestä on vaan jotenkin hassua, et tuolla ei koskaan nää ketään missään, oli keli , päivä tai vuodenaika mikä hyvänsä.
Reissulta tarttu yllättäen mukaan alkoholituotteita, ja mun siiderit on suurimmaks osaks edelleen juomatta :D Ostettiin kans täytettä viinakaappiin, ja mun kriteerinä oli tietty hieno pullo. Käytiin kans tekeen tuhoja Candy Worldissä, josta mukaan lähti mm. 2kg Toblerone.
Haaparannasta suunnistettiin sit äidin mökille Yli-Iihin, johon mentiin rentoutuun rankan leirin jälkeen, ja viettään viimestä lomaviikonloppua. Kuvia ei hirveesti huvittanu napsia, mut otin kuvan meidän tän kertasesta majoituksesta, eli asuntovaunusta. Mun mielestä toi on jotenkin niin idyllisen näkönen jollain tapaa.
Asuntovaunu-selfie. Fiilisteltiin tota niin paljon, ja suunniteltiin moisen hankintaa ens kesäksi. Oisko niin siistiä karavaanailla ympäri Suomee! Vois yöpyä tyyliin ihan missä vaan ja kulkea omaan tahtiin stressaamatta yöpaikoista ja muusta.
Kuinka suuri vääryys! Huomasin just, et en ottanu yhtään kuvaa kylpytynnyristä! Tehtiin tällä reissulla paljuennätys ja lilluttiin yhtä soittoa aamuneljään asti (5h?) ja tietty laulettiin huonoja lauluja. Meillä oli kans mökkiolympialaiset, jossa lajeina oli mm. tommonen mukava lumikenkäjuoksu, mölkky, Skipbo, tikanheitto haarojen välistä pää alaspäin ja kävely, jossa piti kävellä sama reitti 2 kertaa ja yrittää saada kummallakin kerralla mahdollisimman lähelle sama aika. Olin yllättäen taas viimenen näissä skaboissa. Eväänä oli Ruotsista ostettuja superhyviä limppareita, joista ehdottomat lempparit oli toi vadelma-Hello Kitty ja vesimeloni-Simpsonit. Ai niin, ja sain mukavan määrän hyttysenpuremia polviini. Ei voi ees olla todellista et voin olla niille noin allerginen.
Sunnuntaina kiidettiin sit takas Tampereelle 2,5 viikon seikkailun jälkeen. Oli kyllä ihana olla vähän pidemmän aikaa pois kotoo. Matkalla nähtiin poro, joka lönkötteli hienosti oikeeta reunaa eteenpäin, ja pysähdyttiin Takkatuvalla syömässä (paras buffet ever!).
Hirvee hinku tuli taas mökille ja muutenkin kierteleen Suomea. On niin monta paikkaa, jossa en oo koskaan käyny. Ehkä ens kesäks pitää hommata kuukaudeks se asuntovaunu ja lähtee rullaileen ympäri pitäjiä.
Mitä tykkäsitte tämmösestä maraton-postauksesta? Kuvat oli tosiaan kaikki kännykkälaatua, mut mun mielestä tässä oli jollain tapaa oma fiiliksensä :)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti